Täältä lämpimältä uuninpankolta maailmaa katselen. On se hyvä että koivuhalkoja riittää! Täysikuu, valkeat hanget ja paukkupakkaset... jossain on varmaan revontuletkin.
Syksyllä pyydettyä muikkua saan syödäkseni, kotona kasvatettua perunaa hiukkapalaksi ja äidin leipomaa lanttukukkoa! Tällä viikolla saadaankin sitten mustikkapiirakkaa jäätelösilmällä. Siinäpä vasta oivaa lähiruokaa. Kunhan pilkkikelit ovat sopivat pikkuahvenista puu-uunissa haudutettu ahvenherkku on poikaa! Siihen voissa kuullotettu sipuli ja perunamuusi - nam!
Alkuvuosi on hyrähtänyt käyntiin ihan vauhdilla. Päivät tuntuvat jatkuvan ihan kukonaskelin. Syynä on varmaan valkeat hanget ja joka päivä minuutti tolkulla pitenevä valkeus: lehden näkee lukea jo päivänvalolla ennen yhdeksää. Suuri osa päivästä kuluu taloa lämmittäessä, mutta eihän se hukkaan mene: lämmöllä saa myös ruokaa kypsytettyä ja pienennettyä sähkölaskua. Olen siis oman palkkani talouteen tienannut :)
Viikot olen hiljaisuudessa. Seurana Ylen paikallisradion äänet ja kissan kopisevat leikit: paljon sitä on treenattu kesää varten, jumpattu hiirenpyyntiä, laskeutumista neljälle tassulle, loikkia ja korkeita hyppyjä. Välistä nukuttu urakalla ja tankattu muikkusoossia. Kyllä siitä hiirenpyytäjä tähän taloon saadaan.
Itsekin treenaan kevättä ja kesää varten: toukokuussa onkin jo oltava terässä. Kesällä on omat kiireensä ja ehtimisensä. Nyt ehtii levätä kesällä ei. Ukkikin sanoi aikoinaan ettei uni mene nuoressa hukkaan - sitä on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Vaikka on ne työt tehtävä nytkin, pitää vain suoda itsellensä leporauhaa. Mikäs sen mukavampaa kuin ottaa pienet tirsat sinisenä hetkenä ennen varsinaista pimeää iltaa..
