Ajattelin kirjoittaa nk. hiljaiselosta täällä maalla. Ja kuinkas sitten kävikään? Kuten Tove Jansson asian ilmaisi. Luultavasti paljastuu ettei se elämä täällä niin kovin hiljaista olekkaan: olemmehan keskellä kaikkea, muut ovat syrjässä. 

Meillä on täällä pohjoisessa talven rauha ja kesän riehakkuus: lepoaikana tankataan voimia jotta jaksaisimme sitten yöttömänä yönä puurtaa. Joskus tuntuukin että olemme enemmän tai vähemmän metsän elikoita koko sakki! Kaupungeissa naamioidutaan joksikin muuksi kuin ollaan - vaikka sielu palaisi, ja täällä korvessa kasvetaan sammalta. 

Maailmaa matkatessani olen tullut siihen tulokseen että meillä kaikilla on lämmin sielu, mutta kuoriin pitäisi panostaa vähän enemmän...

Kujakatti